Olen Inkeri Autio, toisen vuoden kulttuurituottajaopiskelija Seinäjoen ammattikorkeakoulusta ja olen ollut tämän syksyn työharjoittelussa Pohjanmaan tanssin aluekeskuksella. Päädyin aluekeskukselle harjoitteluun sattuman ja verkostojen kautta. Minulla on ollut paljon kiinnostusta tutustua eri taiteiden alojen toimintaan tuottajan näkökulmasta, ja harjoittelu aluekeskuksella on mahdollistanut tanssin maailmaan tutustumisen. Taustani tanssin parissa ovat vähäiset. Yläkouluikäisenä kävin tanssitunneilla, mutta myöhemmin musiikkiharrastukset veivät mukanaan. Arvostus tanssia kohtaan kauniina ilmaisumuotona on kuitenkin pysynyt tähän päivään saakka.
Harjoittelun aikana olen käynyt hyviä keskusteluja liittyen tanssin ja taiteen kenttään eri näkökulmista, jotka ovat avartaneet alan kehittämiskohteita sekä omia ammatillisia mahdollisuuksia. Keskusteluissa on noussut erityisesti esille, miten tärkeää on mahdollistaa tanssia ja esittäviä taiteita tasavertaisemmin pienemmissä kunnissa sekä kaupungeissa. Välillä tuntuu, että taiteen näkökulmasta isoissa kaupungeissa eletään sellaisessa kuplassa, jossa saatetaan välillä unohtaa pienempien kuntien mahdollisuudet, tekijät ja mahdolliset yleisöt. Kaiken pohjalla on ajatus siitä, että esityksiä ei aina suunnattaisi yhdelle ja tietylle yleisölle, jotka käyvät muutenkin kulttuuririennoissa. Tanssin ja marginaalisempien taidemuotojen viemiseen pienempiin kuntiin tarvitaan rohkeutta kokeilla ja halua tutustua paikallisiin asukkaisiin. En sano, että se olisi helppoa, mutta oikeanlaisella teoksella tai hankkeella voi vieraampikin taidemuoto koskettaa sekä luoda aivan uusia elämyksiä katsojalle. Uuden yleisön saavuttamiseksi on tärkeää, että me esitysten mahdollistajat ja taiteen ammattilaiset mennään heidän luokseen. Pienemmissä kaupungeissa opiskelleena olen huomannut kulttuurialan koulutuksien ja aktiivisien kulttuuritoimijoiden olevan tärkeä osa kunnan elinvoimaisuuden ylläpitämisessä sekä monipuolistamisessa. Kulttuuriesitysten ja -toiminnan mahdollistaminen säännöllisesti voi vaikuttaa kunnan imagoon positiivisesti. Usein myös pienemmissä maakunnissa on mahdollisuus saada hyvin suunnitellulle taidekokonaisuudelle helpommin rahoitusta, jos alueella ei ole ylitarjontaa.
Näin kulttuurituottajaopiskelijana olen myös pohtinut, tuottajan tärkeyttä erilaisten tuotantojen työstämisessä. Tuottaja voi päätyä tekemään kaikenlaista ja tuottajana tulee omata monia taitoja sosiaalisista luoviin sekä kirjallisista tiedollisiin. Koen tärkeäksi, että aina välillä eri taidemuotojen organisaatioihin palkataan ja otetaan harjoitteluun eri taustoja omaavia ihmisiä. Näin voidaan kehittää asioita, jotka voivat jäädä huomaamatta, jos samat taustat omaava työryhmä työskentelee pitkään yhdessä. Esimerkiksi tanssin parissa markkinoinnin, visuaaliseen viestinnän ja uusien yleisöjen löytämisen kannalta on hyvä kysyä ulkopuoliselta tekijältä, mikä voisi toimia ja tehdä tanssista vielä tavoittavampaa.
Yllä kirjoitetut ajatukset ovat omia mielipiteitäni sekä kokemuksiani, ja harjoittelun aikana Pohjanmaan tanssin aluekeskuksella olen saanut sanoa ääneen omia havaintojani ja kehittää tuottajuuttani turvallisessa sekä avoimessa ilmapiirissä. Tanssi on myös koskettanut niin, että tiedän sen tulevan olemaan jatkossakin läsnä elämässäni esityksissä käymisen ja ehkä myös harrastuksen muodossa. Ja eihän sitä tiedä, vaikka tulevaisuuden työtehtävissäkin.