Tanssitaiteilija Riina Kalmin terveiset Belgiasta

Huhtikuussa sähköpostiini tuli tiedustelu Pohjanmaan tanssin aluekeskukselta ,haluaisinko lähteä edustustehtäviin Belgiaan. Pienen pohdinnan jälkeen vastasin kyllä, ja toukokuussa olinkin jo matkalla!

Matkan tarkoituksena oli osallistua kansanvälisen Erasmus+-hankkeen IDEA-projektiin, jonka  ytimessä on inklusiivisuus, osallisuus ja yhdenvertainen toimijuus. Projektin tavoitteena on tutustua kulttuuritoimijoihin Belgiassa, Ranskassa ja Suomessa inklusiivisuuden näkökulmasta käsin,  ja tutkia teemaa (suora lainaus hankekuvauksesta) ”third type spaces for inclusive cultural practice and economical activities, with a special interest, but not exclusively, for artists with disabilities.”, sekä antaa mahdollisuus ammattitaidon ja kokemusten vaihtoon kulttuurialan toimijoiden välillä.

Ensimmäinen yhteinen kokoontumisemme oli Genappessa. Viikkoon mahtui monta kiinnostavaa vierailua niin kutsuttuihin third type space-tiloihin. Näiden vierailuiden yhtenä suurena antina oli oppia yhteistyön merkityksestä. Jokainen projekti piti sisällään monta toimijaa, joita yhdisti yhteiset arvot, tavoitteet ja yhteinen tila. Jakaminen, avoimuus ja yhdessä tekeminen näkyivät niin ajattelussa kuin käytännössäkin esimerkiksi helposti saavutettavina taidetyöpajoina, ilmaiskonsertteina tai teemallisina keskusteluiltoina.

Third type space termi oli itselleni entuudestaan vieras. Sillä viitataan tilaan jossa ihmiset viettävät aikaa kodin ja työn välillä. Edelleen tämä termi vaatii itseltäni lisäopiskelua. Mutta kokemukseni oli, että jokainen projekti kumpusi halusta tehdä jotain hyvää kaikkien parhaaksi, ja sitä oli todella inspiroivaa nähdä!

Mieleenpainuvin päivä itselleni oli vierailu kehitysvammaisten asumisyksikössä, ja tutustuminen inklusiiviseen hankkeeseen nimeltään L’essentiel. Hankkeen takana on voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tavoitteena on tukea aikuisia vammaisia ihmisiä – vamman tyypistä tai tasosta riippumatta – heidän jokapäiväiseen elämäänsä, ja itsensä kehittämiseen liittyvissä asioissa. L’Essentiel tarjoaa kodin noin 30 asukkaalle.

L’Essentielin asukasluku toki kasvaa, kun siihen laskee mukaan siellä asuvat vuohet, kanit, kanat ja hevoset, jotka olivat todella innostuneita tutustumaan uusiin vieraisiin. Hevosterapia on yksi osa toimintaa, jota L’Essentiel tarjoaa asukkailleen. Varsinaisen terapian lisäksi hevosten ja muiden eläinten läsnäolo toi mukanaan myös vastuuta,. Työtehtäviin kuului huolenpito, ruokkiminen ja tallin ja ympäristön ylläpito. Eläinrakkaana on pakko todeta, että olisivatpa eläimet useammin läsnä ihan kaikkien arjessa!

Eläinten lisäksi päivittäisiin aktiviteetteihin kuului muun muassa taidetyöpajat eli maalaus, savityöt, teatteri, tanssi ja liikunta, ja opiskelu. Tämän lisäksi L’Essentiel tarjosi asukkailleen mahdollisuuden käydä töissä. Yhdenvertaiset oikeudet kaikille työhön toteutuvat vielä valitettavan harvoin. Tätä epäkohtaa L’Essentiel haluaa muuttaa, jotta jokainen ihminen voi halutessaan käydä työssä, saada siitä toimeentulon, ja olla sitä kautta osana yhteiskuntaa.

Päivämme päättyi vierailuun Folon-museoon, Jean-Michel Folon oli belgialainen taiteilija, kuvittaja, taidemaalari ja kuvanveistäjä. Folonin itse luoma museoreitti kiemurtelee alkuperäisen, runollisen ja interaktiivisen lavastuksen läpi, joka koostuu installaatioista; valon, musiikin ja optisten tehosteiden näytelmistä. Oppaaksemme saimme L’Essentielin asukkaan Jasonin. Folon halusi taiteellaan luoda universaalin kielen, joka voisi puhutella kaikkia. Keskeisinä aiheina hänen työssään olivat ihmisoikeudet, humaanius ja yhdenvertainen oikeus elämään.

 Vierailun jälkeen jäin pohtimaan sitä, että vaikka puhumme ihmisoikeuksista ja yhdenvertaisuudesta paljon, kuinka paljon lopulta ihmiskuntana teemme työtä näiden asioiden edistämiseen? Elämme maailmassa, joka on täynnä poissulkevia rakenteita ja ajatusmalleja. Usein ne ovat piilossa normaaliksi muodostuneissa käytänteissä, joita ei edes havaita tai osata kyseenalaistaa. Inklusiivisuuden voikin ajatella olevan juuri noiden rakenteiden ja ajatusmallien poistamista, ja sitä, että olemme jo nyt kaikki osa kokonaisuutta, jos valitsemme yhteisönä niin nähdä ja toimia.

Taiteessa ja tanssissa on potentiaalia luoda tilaa kohtaamiselle. Sellaiselle kohtaamiselle, jossa jokainen on omalla tavallaan arvokas. Toivottavasti tulevassa jokaisella – niin halutessaan – on mahdollisuus ja vapaus ilmaista itseään omalla kehollaan yhdenvertaisena!